Tähän kysymykseen on vastauksia luultavasti yhtä monta kuin on asiakastakin. Välillä itsekin mietin, miksi maksan hetkeäkään empimättä joka kuukausi tietyn summan, jotta saan käydä heidän tiloissaan itse itseäni liikuttamassa. Väittäisin kuitenkin, että asiakkaiden syissä on paljon yhtäläisyyksiä. Ehkäpä kaikkein tärkein kannustin, jonka Fysiomotion sisään astuville kuntoilijoille luo, on asiakkaan kohtaaminen. Mitä enemmän sisään astumisia tulee, sitä paremmin huomaa, että asiakkaan kohtaaminen on henkilökunnalla sisäsyntyistä. Se on ilmiselvää halua kohdella meitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Reilu kolme vuotta sitten minä ja moni muu liikkuja oli jumppa-/saliharrastuksensa kanssa “tyhjän päällä”. En osaa sanoa miksi, mutta itselläni oli FM:sta käsitys, että siellä käy vain astetta hienompaa porukkaa. Tänä päivänä tuo ajatus naurattaa. Ei sillä, etteikö jokainen asiakas olisi “hieno”, mutta kyllähän kaikki ovat silti aika tavallisia. Tavallisia ihmisiä, joita yhdistää halu liikkua. Ei ole yhdentekevää, minkälainen kuntokeskus sisällöltään on, vaan tänä päivänä ihmiset osaavat ansaitusti vaatia laatua myös liikuntapalvelujen osalta.

Hieman skeptisestä ennakkoasenteestani huolimatta huomasin pian, että myös Fysiomotion hoitaa hommansa erinomaisesti. Koko kuntokeskuksen tunnelma oli ja on edelleen sellainen, että siellä on jokaisen hyvä olla. Muistan hätkähtäneeni ensimmäisellä kerralla, kun ohjaaja sanoi jumpassa nimeni ja minua ihan henkilökohtaisesti ohjeisti. Bisneksen kannalta tuollainen asiakkaan huomioiminen on tietysti nerokasta, mutta vielä onnellisemmaksi tulin, kun ymmärsin, ettei kyse olekaan pelkästä taktiikasta “jallittaa” asiakas. Vaikka siitä liiketoiminnallista hyötyä onkin, on paljon tärkeämpää, mikä alkuperäinen motiivi on. Kenen tahansa on helppo sanoa, että asiakas on tärkein, mutta sen uskottava toteutuminen käytännössä ei ole itsestään selvää. Teennäisyys on asia, jota harva jaksaa katsoa.

Törmäsin työni kautta kerran tähän lauseeseen, jossa on vinha perä. “Suurin hyvä, jonka voit tehdä toiselle, ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan. Se on hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen.” (Benjamin Disraeli). FM tekee joka päivä töitä näiden rikkauksien julkituomisen eteen. Kuntokeskus on mielestäni loistavasti luotsannut ajatusta siitä, että heidän liikuntapalvelujensa tuottamisessa on kyse paljon muustakin kuin pelkistä jumppa- tai salikäynneistä. Asiakas saa harrastuksensa ohella kannustavaa palautetta sekä tunteen siitä, että kykenee ja pystyy. Pystyvä ihminen pystyy mihin tahansa: voittamaan itsensä aina uudelleen ja samalla karkottamaan vaikkapa mahdolliset muinaiset huonot kokemuksensa. Seurauksena syntyy itseensä sopivan tyytyväisiä ihmisiä, jotka haluavat pitää itsestään hyvää huolta jatkossakin. Tällaisella ihmisellä on suurempi todennäköisyys pysyä terveenä ja toimintakykyisenä pitkään. Eikös se ole myös laajasti ajatellen erittäin hyvä asia ja kaikkein halvinkin vaihtoehto, kaikkien kannalta?

Joku ajattelematon voisi ajatella, että riittää, että on tilat, laitteet ja jonkun näköiset ohjatut ryhmäliikuntatunnit. Että riittää, että on joku seisomassa tiskin takana, jos joku erehtyy jotain kysymään. On mahdollista järjestää liikuntapalveluja erilaisilla johtoajatuksilla. Olen etuoikeutettu ja hirveän onnellinen, että FM:lla johtoajatus on asiakas. Vielä tärkeämpää on se, että se oikeasti toteutuu käytännössä: jokaisella kohtaamisella työntekijän kanssa. Uskon, että jok’ikisellä on tunne, että juuri hän on kelpo asiakas. Millään habitukseen, kuntotasoon tai luonteeseen liittyvällä asialla ei ole mitään merkitystä.

Eräs tuttuni on tehnyt yleistyksen, että jumppatunti on “lauma naisia hyppimässä samassa salissa”. Sen pystyn ymmärrettävällä tavalla korjaamaan, että tunneilla käy kyllä miehiäkin. Mutta miten selittää se, että koen tulleeni huomioiduksi silloinkin, kun tunnilla on vaikkapa 20 muutakin pomppijaa? Ei kyse ole siitä, että ohjaajan pitäisi minut nimeltä huomioida. Tärkeämpi tekijä on se, mikä on ohjaajan ja koko kuntokeskuksen luoma tunnelma asiakaslähtöisyydestä. Niinpä, sitä on tosi vaikea selittää. Toivottavasti tämä tuttunikin joskus saapuisi paikalle sen kokemaan.

Kiitos Fysiomotion, jatketaanhan “forever”?!

Pin It on Pinterest

Jaa somessa: