MIELIJUMPPAA-BLOGI

Liikunnallisia ajatuksiani

”Mielijumppaa”-blogi pitää sisällään tavallisen liikkujan ajatuksia siitä, millaista on olla Fysiomotionin asiakas. Pohdin asioita liittyen ryhmäliikuntaan, ryhmäliikkujiin sekä kaikkeen siihen, mitä tapahtuu askelkuvioiden ja hikipisaroiden ohessa. Koska kirjoittaminen on itselleni harrastus siinä missä jumppaaminenkin, kirjoitan blogia sitä tahtia kuin se muun arjen yhteydessä onnistuu.

T. Outi

Blogin uusin

Voiko motivaatiota harjoitella?

Olen aina ajattelut, että motivaatiota joko on tai sitten ei ole. Vaikka useimmiten ajattelen asioista kaikkea muuta kuin mustavalkoisesti, motivaation suhteen olen ollut mietteissäni aika kankea. A. Ilmosen kommentti siitä, että motivaatiota voisi jotenkin harjoitella, sai minut miettimään asiaa uudelta kantilta. Onko jokaisen halutessaan mahdollista oppia haluamaan jotain asiaa?

Olen muutamaan otteeseen joutunut viettämään pitkin hampain liian pitkää jumppataukoa. Kun tauon aikana ahdistaa ja tuntee fyysisesti nahoissaan jumppaamisen puutteen, on kyseessä joko ihailtavan vahva motivaatio tai sairaalloinen pakkomielle. Haluan uskoa edustavani tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Joka tapauksessa mieleni elää jumppalukkarin mukaisesti silloinkin, kun en pysty tulemaan paikalle.

Jumpissa käy paljon meidän tyyppisiämme asiakkaita, joille vuoden jokainen päivä on potentiaalinen jumppapäivä. Himojumppaaja tulee jumppaamaan silloinkin, kun muut syövät terassilla jäätelöä ja nauttivat kesän ehkä ainoista hellepäivistä. Lajia rakastavaa ei hidasta mikään mukaan luonnonilmiö eikä loma tai sen puute. Luultavasti tämä yksilö kolkuttelisi jumppasalin ovea vaikka jouluaattona, jos joku erehtyisi silloin tunnin pitämään. Tämän tyyppisten asiakkaiden ei luultavasti tarvitse juurikaan kaivaa motivaatiota silloinkaan, kun työpäivä on vienyt heistä jo kaiken eivätkä silmät meinaa pysyä auki. Kieltämättä joskus itsekin jumppatrikoissa haukotellessani mietin, onko tässä mitään järkeä. Ja samalla kuitenkin tiedän, että todellakin on. Fyysisesti olen tunnin jälkeen vielä enemmän poikki kuin ennen sitä, mutta henkisesti olen täynnä voimaa.

Himojumppaaja maksaa Fysiomotionin kuukausimaksun yhtä automaattisesti kuin lainan lyhennyksen. Jos minä jumppafanaatikkona haluaisin toden teolla kiristää talouttani, FM:n kortti on viimeisiä asioita, joista suostuisin luopumaan. Me intohimon kyllästämät olemme asiakkaina aika helppoja: tarvittaisiin melkoisia yliluonnollisia voimia, että meistä pääsisi eroon. Riittää, että tunteja on ja että niissä säilyy tuttu tekemisen ilo. Tällä reseptillä meidän motivaatiomme mitä todennäköisimmin on ja pysyy.

Mutta mitä on tehtävissä ihmisellä, joka innostuu hetkeksi tai pitemmäksi aikaa, mutta jonka into laantuu ennen pitkää? Mistä johtuu, että asian parissa ei halua jatkaa? Entä jos motivaatiota ei ole riittävästi edes lajin kokeilemiseen?

Luulen, että monella omat ajatukset ovat usein suurin hidaste. Jos oma kunto tuntuu huonolta tai riittämättömältä, voi olla mahdoton ajatus lähteä hikoilemaan ”kaikkien niiden hyväkuntoisten sekaan”. Tällöin ihminen ei välttämättä tule ollenkaan ajatelleeksi, että kaikki muutkin ovat joskus aloittaneet jostakin. On kai mahdotonta motivoitua asiasta, jossa ajattelee jo valmiiksi olevansa surkea.

Lähes jokaisella ensimmäinen kerta esimerkiksi jotain jumppaa on luultavasti muutakin kuin pelkkä huippukokemus. Tekniikka, ympäristö, välineet ja tunnin rakenne ovat vieraita. Kroppa ei osaa vielä ottaa vastaan uudenlaisia ohjeita. Arjessa on normaalisti selviydyttävä yksillä käsi- ja jalkapareilla, mutta jumpassa niitä tuntuu löytyvän itseltä yhtäkkiä moninkertainen määrä. Lopputulemana on sekamelska, joka näyttää ja tuntuu epämukavalta.

Jokainen tietää, että ei ole järin motivoivaa, että uskaltautuu yrittämään jotain, mutta kokee epäonnistuneensa. Tämä kohta on uskoakseni kriittisin. Se, millä mielellä ensikertalainen tunnin jälkeen on, ratkaisee luultavasti hänen jatkonsa. Olisi valtavan tärkeää, että siinä vaiheessa, kun kaikki ei mene omasta mielestä putkeen, ihminen kokisi kannustusta yrittää uudestaan. Sillä ei ole merkitystä, kannustaako ihmistä hän itse vai joku toinen. Pääasia on, että tunne epäonnistumisesta tai huonommuudesta ei olisi voimakkain mieleen jäävä tunne.

Kun itsensä tarvittaessa pakottaa tekemään jotain, on mahdollista, että kerta kerran jälkeen pakon tarve vähenee. Onnistumisen ja pystyvyyden kokemukset ovat ensiarvoisen tärkeitä kipinän syttymiseksi, myös liikunnan saralla. Nämä tunteet usein voimistuvat sitä kautta, kun lajin alkaa hallita. Motivaation syttymiseen voi vaikuttaa myös vaikkapa pikkuhiljaa koheneva kunto ja tunne kuulumisesta jumpparyhmään. Kun motivaatio alkaa löytyä, liikkumiselle tulee aiempaa helpommin järjestettyä aikaa, vaikka päivän tunnit eivät olekaan lisääntyneet. Olen itse huomannut, että asioille, jotka ovat itselle tärkeitä, löytyy yleensä aikaa.

Ihmiselle, joka vähänkään ryhmäliikunnasta pitää, tuovat tunnit muista tavoitteista riippumatta hyvän mielen. Hyvä mieli saattaa tulla silloinkin, kun tunnille on tullut vuoden tauon jälkeen ja huonommassa kunnossa kuin koskaan. Yleensä jokainen on tyytyväinen vähintään siihen, että saa jotain aikaiseksi. Nämä kaikki myönteiset jumppailmiöt ovat asioita, jotka ovat omiaan ruokkimaan motivaation syttymistä. Jumppaamisesta pitävä tottuukin hyvään mieleen, joka jumpasta seuraa. Kokemuksen karttuessa motivoitunut ihminen yhä todennäköisemmin alkaa suunnitella viikkonsa siten, että omat huippuhetket jumppasalissa toteutuvat, ja hän saa palkintonsa.

Kuka tahansa ei voi oppia motivoitumaan juuri jumppaamisesta eikä tarvitsekaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossain määrin ihminen pystyy kouluttamaan itseään haluamaansa suuntaan. Eli kyllä, motivaatiota voi myös harjoitella.

Blogiarkisto

Voiko motivaatiota harjoitella?

Olen aina ajattelut, että motivaatiota joko on tai sitten ei ole. Vaikka useimmiten ajattelen asioista kaikkea muuta kuin mustavalkoisesti, motivaation suhteen olen ollut mietteissäni aika kankea. A. Ilmosen kommentti siitä, että motivaatiota voisi jotenkin...

BODYJAM, kaiken alku ja juuri

Jumppatunti on parhaimmillaan kokemus, jossa tuntee olevansa erityisen elossa. Kun lähes kaikilla elämän osa-alueilla on jollain tavalla muita varten, ovat nämä kokemukset erityisen tärkeitä. Jumpassa en ole kenellekään muulle tarpeellinen enkä edes hyödyllinen....

Ryhmä rokkaa

Näin se on. Todistin asian jälleen eilen haistellessani Fysiomotionin hyväntekeväisyyspäivän tunnelmaa. Koko kuntokeskus huokui tekemistä, innostusta ja liikunnan ilosanomaa. Jos vain suinkin olisi ollut mahdollista, olisin varmaankin viettänyt siellä koko päivän...

Aukioloajat

ma–to klo 12–20
pe klo 12–18
la klo 12–15 (kesä-elokuussa suljettu)
su suljettu
(Avainkortilla ma–su klo 04.30–24)

Ajanvaraukset: p. 044 5510 701

 

TIETOSUOJASELOSTEEMME

Yhteystiedot

FysioMotion Oy
Kauppakatu 14, Ylivieska

 

P. 044 5510 718 / Timo
P. 044 5766 388 / Anu
P. 044 5510 701 / Vastaanotto

 

etunimi@fysiomotion.fi

Seuraa meitä:

Pin It on Pinterest

Jaa somessa: